Blogi: Teemu Matvejeff — Minusta ei ainakaan tule koskaan ohjelmoijaa!

30. marras 2017 Blogi

Kun puhutaan sovelluskehittäjistä, monille ihmisille tulee ensiksi mieleen nuori, yleensä parikymppinen mies, joka on viettänyt nuoruutensa puuhaamalla tietokoneiden kanssa. Jotkut ovat jopa sanoneet, että jos et ole aloittanut ohjelmointia murrosikään mennessä, niin sinusta ei koskaan voi tulla ammattimaista sovelluskehittäjää.

dimenteq-blogi-matvejeff

Oma polku sovelluskehittäjäksi oli kuitenkin hieman toisenlainen. Ensimmäinen kosketus ohjelmointiin tapahtui pakollisen ohjelmointikurssin kautta, kun opiskelin Teknillisessä Korkeakoulussa rakennus- ja yhteiskuntatekniikan koulutusohjelmassa.

Lopputulos kyseisestä kurssista oli tuolloin, ettei minusta koskaan olisi ohjelmoijaksi — väite, josta muodostui kestovitsi kirjoittajan lähipiirissä myöhempinä vuosina. Ennemminkin tavoitteeksi muodostui vesitalouden opiskelu ja valmistumisen jälkeen työskenteleminen joko tutkijana tai hydrologina.

”Lopputulos kyseisestä kurssista oli tuolloin, ettei minusta koskaan olisi ohjelmoijaksi — väite, josta muodostui kestovitsi kirjoittajan lähipiirissä myöhempinä vuosina.”

matvejeff-blogi

Tämän jälkeen ohjelmointi jäi useaksi vuodeksi sivuun. Oman työuran kannalta käänteentekeväksi vuodeksi osoittautui vuosi 2012.

Olin tuolloin työttömäksi valmistunut diplomi-insinööri. Parin työllistymiskokeilun jälkeen mietin keinoja, joilla kehittää omaa osaamista, ja huomasin tuolloin avoimen yliopiston tietojenkäsittelytieteiden kurssit.

Alunperin tavoitteena oli vain kokeilla ohjelmointia ja hankkia hieman osaamista. Tämä suunnitelma sai nopeasti uuden muodon, kun ohjelmointi osoittautui kiinnostavaksi ja vei mennessään.

”Alunperin tavoitteena oli vain kokeilla ohjelmointia ja hankkia hieman osaamista. Tämä suunnitelma sai nopeasti uuden muodon, kun ohjelmointi osoittautui kiinnostavaksi ja vei mennessään.”

Tästä eteenpäin asiat alkoivat edetä omalla painollaan: ensimmäinen vaihe oli tietojenkäsittelytieteiden perusopintojen suorittaminen avoimessa yliopistossa ja siirtyminen yliopistoon avoimen väylän kautta.

Tästä seurasi varsinainen tutkinnon suorittaminen, ensimmäinen työpaikka ja kosketus oikeaan työelämään sekä opintojen loppuvaiheessa siirtyminen Dimenteqin riveihin. Ja loppuhuipennuksena valmistuminen yliopistosta tietojenkäsittelytieteiden kandidaatiksi.

Tutkinnon saamisesta on nyt kulunut melkein vuosi aikaa ja Dimenteqille tulemisesta joitain kuukausia enemmän. Olen saanut seurata, miten projekti, jossa aloitin kaikki nuo kuukaudet sitten, on kasvanut muutamasta hassusta koodirivistä tuhansien rivien suuruiseksi kokonaisuudeksi.

”Olen saanut seurata, miten projekti, jossa aloitin kaikki nuo kuukaudet sitten, on kasvanut muutamasta hassusta koodirivistä tuhansien rivien suuruiseksi kokonaisuudeksi.”

Olen saanut kokea turhautuneisuutta kun tietokone ei ole suostunut yhteistyöhön sekä mahtavia jes! -hetkiä, kun aiemmin niin ratkaisematon ongelma on tullut selätettyä. Ja kaikkea näiden väliltä. Ja mikä vielä tärkeintä, olen saanut tehdä töitä mahtavien kollegoiden kanssa. Rehellisesti sanottuna päivääkään en vaihtaisi pois tästä ajasta.

Mitä siis opimme tästä? Ehkä sen, ettei koskaan pidä sanoa “ei koskaan”. Maailma saattaa hyvinkin todistaa sanojansa vääräksi!

Teemu Matvejeff

Teemu työskentelee Dimenteqin Helsingin toimistolla sovelluskehittäjänä. Vapaa-ajan vietteisiin kuuluu ulkoilu, hyvin kirjojen lukeminen ja tai chi.